Tukinetti

Elintarvikeyrittäjien tietopankki - pikalinkit

Yrityksen perustaminen


1.1 Yritysidea

Yrityksen perustaminen vaatii omaa tahtoa, taitoa ja innostusta, sekä kantavan toiminta-ajatuksen. Yritysidea on näkemys siitä, mitä yritys aikoo tuottaa.

Liikeidea kertoo sen, mitä yritys tekee, kenelle se myy, miten se tuo tuotteet ja palvelut asiakkaan ulottuville ja missä markkina-alueella se toimii.

1.2 Liiketoiminnan suunnittelu

Yritystoimintaan liittyviä riskejä voidaan huomattavasti vähentää huolellisella suunnittelulla. Suunnittelun on katettava koko yritystoiminta ja tarkoituksena on selventää yrityksen toiminnan kannattavuutta ja menestymisen mahdollisuuksia.

Verkosta löytyy malleja ja työkirjapohjia liiketoiminnan suunnittelun tueksi:

Liiketoimintasuunnitelma
YritysSuomi
Onnistu Yrittäjänä
Yritystulkki

Ohjeita yrityksen perustamiseen löytyy myös oppaasta:
Perustamisopas alkavalle yrittäjälle 2017

Liiketoimintasuunnitelman laatimiseen saa Kainuussa apua mm. ProAgria Kainuusta ja Kainuun Etu Oy:stä.

Suunnitelmaa tarvitsevat yrittäjän lisäksi myös mm. ulkopuoliset rahoittajat. Liiketoimintasuunnitelmaan voi laatia esimerkiksi seuraavat osat:

Kuva: Liiketoimintasuunnitelman rakenne - Oma Yritys-Suomi

1.3 Yritystoiminnan luvanvaraisuus

Joidenkin elinkeinojen harjoittaminen on säädetty luvanvaraiseksi, kuten alkoholin valmistus, anniskelu ja myynti. Lisäksi luomu -merkin käyttö ja uuselintarvikkeiden markkinoille saattaminen ovat luvanvaraista toimintaa. Jos harjoittamasi elinkeinon harjoittaminen on säädetty luvanvaraiseksi, on ennen toiminnan aloittamista hankittava lupa asianomaiselta taholta sekä ilmoitettava myönnetystä luvasta kaupparekisteriin.

Alkoholin valmistus ja myynti

Alkoholin valmistukseen ja maahantuontiin vaadittavan luvan myöntää Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira. Alkoholin anniskeluluvan ja luvan vähittäismyyntiin puolestaan myöntää toimipaikan sijaintikunnan aluehallintovirasto (AVI). Lisäksi henkilöltä, joka anniskelee alkoholijuomia, vaaditaan anniskelupassi. Lisätietoja anniskelupassista saat kohdasta 3. Lainsäädäntö, anniskelupassi.

Lisätietoja
Valvira, alkoholin valmistus
AVI, anniskeluluvat

Luomuelintarvikkeet

Luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavien merkintöjen käyttäminen on myös luvanvaraista ja edellyttää toimijan liittymistä luomuvalvontajärjestelmään. Elintarvikkeita valmistava toimija voi hakea luomutodistusta Evirasta.

Lisätietoja
Evira, luomu

Uuselintarvikkeet

Uuselintarvikkeeksi luokitellaan elintarvikkeet, joilla ei ole aikaisempaan kaupallista elintarvikekäyttöhistoriaa EU:ssa tai käyttö ihmisravinnoksi on ollut vähäistä. Uuselintarvikkeiksi lasketaan mm. luonnonmukaiset kasvit, hyönteiset ja nanoteknologian avulla valmistetut elintarvikkeet. Luonnonmukaisista kasveista kaikki eivät kuitenkaan ole uuselintarvikkeita. Lisätietoja luonnonmukaisten kasvien elintarvikekäytöstä on saatavilla Eviran nettisivuilla. Uuselintarvike voi olla myös elintarvike, joka tuodaan EU:n ulkopuolelta ja, jota ei ole aikaisemmin markkinoitu EU:ssa.

Ennen kuin uuselintarvike voidaan saattaa markkinoille, tulee elintarvikkeelle hakea markkinointilupa. Lupa haetaan sen EU-maan viranomaiselta, jossa tuote halutaan ensimmäisen kerran tuoda markkinoille. Suomessa hakemus jätetään Eviralle. Uuselintarvikelain uudistuttua Euroopan komissio käsittelee kaikki hakemukset ja myöntää luvat. Lisätietoja uuselintarvikelain uudistuksista Eviran sivuilla. Hakemuksen tulee sisältää selvitys elintarvikkeen turvallisuudesta, jonka pohjalta EU-maat tekevät päätöksen elintarvikkeen markkinointiluvasta yhdessä. Kun tietty elintarvike on saanut markkinointiluvan, voidaan ns. olennaisesti vastaavanlaiset elintarvikkeet tuoda markkinoille helpotetulla uuselintarvikeilmoitusmenettelyllä.

Lisätietoja
Evira, uuselintarvikkeet
Evira, uuselintarvikelain uudistus
Evira, Suomalaisten luonnonvaraisten kasvien elintarvikekäyttö

1.4 Elintarvikeyrityksen ilmoitusvelvollisuudet

Elintarvikehuoneistoilmoitus

Yrittäjän velvollisuus on tehdä ilmoitus elintarvikehuoneistosta, eli tilasta, jossa myytäväksi tai muuten luovutettavaksi tarkoitettuja elintarvikkeita valmistetaan, säilytetään, kuljetetaan, pidetään kaupan, tarjoillaan tai muutoin käsitellään. Lisätietoja elintarvikehuoneistoilmoituksesta saat kohdasta 2. elintarvikehuoneistoilmoitus ja omavalvontasuunnitelma.

Ilmoitus ravintolisän markkinoille saattamisesta

Jos yrittäjä valmistaa, valmistuttaa tai maahantuo elintarvikkeita, jotka luokitellaan ravintolisäksi, on hänen ilmoitettava näiden tuotteiden markkinoille saattamisesta Eviralle. Ilmoitus tulee tehdä myös silloin, kun valmisteen koostumus sille ominaisten aineiden osalta muuttuu. Ravintolisäilmoituksen voi tehdä Eviran sähköisessä asiointipalvelussa.

Lisätietoja
Evira, Ravintolisät

Ilmoitus täydennetyn elintarvikkeen markkinoille saattamisesta

Elintarvikealan toimijan, joka valmistaa, valmistuttaa tai maahantuo elintarvikkeita, jotka on täydennetty vitamiineilla ja/tai kivennäisaineilla, tulee tehdä tuotteen markkinoille saattamisesta ilmoitus Eviralle. Ilmoitus tulee tehdä myös silloin, kun täydennetyn elintarvikkeen koostumus muuttuu lisättyjen vitamiinien tai kivennäisaineiden osalta tai kun täydennetty elintarvike poistuu markkinoilta. Ilmoituksen voi tehdä Eviran sähköisessä asiointipalvelussa.

Lisätietoja
Evira,Täydennetyt elintarvikkeet

Ilmoitus kliinisen ravintovalmisteen markkinoille saattamisesta

Kliinisestä ravintovalmisteesta tulee tehdä ilmoitus Eviralle, jos tuote on valmistettu Suomessa tai on maahantuotu Suomeen Euroopan talousalueen ulkopuolelta, eikä tuote ole ollut aiemmin myynnissä muussa EU-maassa.Ilmoitus tehdään vapaamuotoisesti ja siihen tulee liittää malli pakkausmerkinnöistä.Tuotteen uusista pakkausmerkinnöistä tai pienistä reseptimuutoksista ei tarvitse tehdä uutta ilmoitusta.

Ilmoitus äidinmaidonkorvikkeen markkinnoille saattamisesta

Kun tuote saatetaan ensimmäistä kertaa Suomen markkinoille, on valmistajan tai maahantuojan tehtävä siitä ilmoitus Elintarviketurvallisuusvirasto Eviralle. Ilmoitus tehdään vapaamuotoisesti ja siihen tulee liittää malli pakkausmerkinnöistä.Tuotteen uusista pakkausmerkinnöistä tai pienistä reseptimuutoksista ei tarvitse tehdä uutta ilmoitusta.

Lisätietoja
Evira, Ilmoitus erityisryhmille tarkoitettujen elintarvikkeiden markkinoille saattamisesta

1.5 Sopimukset ja asiakirjat

Yritykselle tarpeellisia sopimus- ja asiakirjapohjia löytyy Yritystulkin sivuilta. Yritystulkista löytyvät asiakirjapohjat myös yhtiösopimuksia varten.

Huom! Kainuun alueella Yritystulkkiin pääsee kirjautumaan sanalla ProAgria

1.6 Rahoitus

Yritystoiminnan käynnistäminen elintarvikealalla edellyttää poikkeuksetta investointeja. Aloittavalla yrittäjällä on erilaisia rahoitusmuotoa käytettävissään: itse sijoitettavat omat varat, eli oma pääoma, ja ulkopuoliselta rahoittajalta neuvoteltavat lainat eli vieras pääoma. Lisäksi yritys voi hakea ELY-keskusten ja Leader – ohjelmien kautta avustuksia investointeihin ja kehittämiseen. Yrityksen tärkein rahoitusmuoto on tulorahoitus, mikä mahdollistuu toiminnan käynnistyttyä ja pyöriessä kannattavasti.

Oma pääoma

Oma pääoma koostuu yritykseen sijoitetusta pääomasta ja myöhemmin yritykseen kertyneistä voittovaroista, joita ei ole maksettu esimerkiksi osinkoina yritykseen sijoittaneille. Pääomapula on yleistä yrityksen perustamisessa, joten rahoitusta suunniteltaessa on pyrittävä löytämään kaikki mahdolliset omarahoituksen lähteet. Mitä suurempi on oman pääoman osuus ja mitä enemmän hakijalla on vakuuksia, sitä helpompi on lähteä hankkimaan ulkopuolista rahoitusta. Oma pääoma ei aiheuta pääomakuluja, eli lyhennyksiä eikä korkomenoja. Korkoa oman pääomalle kertyy, kun yritys menestyy ja tekee tulosta.

Ulkopuoliset rahoittajat

Aloittava yrittäjä tarvitsee useimmiten ulkopuolista rahoitusta. Vieraan pääoman ehtoista rahoitusta yritykselle tarjoavat mm. pankit, rahoitusyhtiöt ja vakuutusyhtiöt. Oman pääoman ehtoista rahoitusta tarjoavat esimerkiksi pääomasijoittajat, jotka tulevat yritykseen osaomistajiksi. Oman pääoman ehtoinen rahoitus on yritykselle kalliimpaa, koska yritykseen sijoittava taho edellyttää riskeistä johtuen yleensä parempaa tuottoa sijoittamalleen pääomapanokselle.

Finnvera voi rahoittaa alkavaa yritystä yksin tai yhdessä pankin kanssa. Finnvera voi toimia yrityksen ainoana rahoittajana, kun rahoitustarve on korkeintaan 50 000 euroa. Sitä suurempiin rahoitustarpeisiin tarvitaan lisäksi muita rahoittajia sekä riittävä omarahoitusosuus. Yritys voi käyttää Finnveran myöntämiä takauksia vakuutena pankeilta tai muilta rahoittajilta saamilleen luotoille ja muille vastuusitoumuksille.

Pankit myöntävät euro- tai valuuttaluottoja, ja vierasta pääomaa neuvoteltaessa yrittäjän on pystyttävä esittämään selkeät ja perustellut suunnitelmat ja laskelmat yrityksensä toiminnasta. Ulkopuoliset rahoittajat vaativat uskottavan toiminta-ajatuksen lisäksi lainoilleen vakuudet, jotka ovat useimmin kiinteää omaisuutta sekä erilaisia takauksia. Varsinkin alkuvaiheessa on varauduttava antamaan vakuudeksi omistajien yksityisomaisuutta, koska yrityksellä ei vielä ole riittävästi varallisuutta.

Rahoitusyhtiöt tarjoavat yritykselle useammanlaisia rahoitusmuotoja. Leasing-rahoitusta myönnetään muun muassa koneiden, laitteiden, kaluston ja muun irtaimen käyttöomaisuuden hankintaan. Leasing-vuokrat ovat verotuksessa täysimääräisesti vähennyskelpoisia, ja ovat hyvä ratkaisu jos laitteen omistaminen ei ole liiketaloudellisesti perusteltua. Investointi- eli osamaksurahoitus sopii myös yrityksen irtaimen käyttöomaisuuden investointeihin kuten tuotantokoneiden ja autojen hankintaan. Investointirahoituksella tarkoitetaan investoinnin rahoittamista osamaksulla. Rahoitettavan kohteen omistusoikeus siirtyy viimeisen maksuerän jälkeen ostajayritykselle. Rahoitettava kohde toimii rahoituksen pääasiallisena vakuutena. Laskusaatavien rahoituksessa eli factoring¬rahoituksessa yritys puolestaan siirtää myyntisaatavansa rahoitusyhtiölle ja saa niitä vastaan korollista luottoa. Asiakkaat maksavat laskut suoraan rahoitusyhtiölle. Tavallisesti rahoituksen ainoana vakuutena ovat rahoitusyhtiölle siirretyt saatavat. Ostolaskurahoituksella taas yritys siirtää ostolaskujaan rahoitusyhtiön maksettavaksi, jolloin rahoittaja maksaa esimerkiksi juoksevia kuluja sekä käyttö- ja vaihto-omaisuuden hankinnasta syntyneitä laskuja. Tämä rahoitusmuoto edellyttää yritykseltä vakuuksia.

Vakuutusyhtiöt tarjoavat yrityksille sijoitusluottoja ja ne ovat koroiltaan rinnastettavissa pankkilainoihin, mutta niillä on tiukemmat vakuusehdot.

ELY-keskusten ja alueellisten Leader – ohjelmien kautta aloittava yritys voi hakea ohjelmakaudella 2014–2020 yritystukia, joita ovat investointituki, perustamistuki yrityksen alkuvaiheen kehittämistoimenpiteisiin ja siihen sisältyvä kokeiluraha. Yritystukien hyödyntämismahdollisuus kannattaa aina selvittää alueen ELY-keskuksesta ja Leader -toimintaryhmiltä.

Lisätietoja
ELY-keskus, rahoitus ja avustukset
Leader
Finnvera

Starttiraha

Työvoimatoimistot voivat myöntää starttirahaa yrityksen perustamiselle työttömälle työnhakijalle tai henkilölle, joka siirtyy kokoaikaiseksi yrittäjäksi joko palkkatyöstä, opiskelusta tai kotityöstä. Tuen tarkoituksena on turvata yrittäjän toimeentulo siltä ajalta, jonka yritystoiminnan käynnistys ja vakiinnuttaminen arviolta kestää – kuitenkin enintään 18 kuukauden ajan. TE-toimisto myöntää starttirahan vasta, kun on selvittänyt, että yrittäjyys on hakijalle sopiva vaihtoehto työllistyä. Tuen saamisen edellytyksistä ja lisää starttirahasta voi lukea lisää työvoimatoimiston sivuilta.

Lisätietoja
TE-palvelut, starttiraha

1.7 Yritysmuodon valinta

Yksityinen elinkeinonharjoittaja on ns. luonnollinen henkilö, josta puhutaan myös muodossa ”Toiminimi”, ”Tmi” tai ” yksityisliike”. Verottaja käyttää yksityisistä elinkeinonharjoittajista nimitystä liikkeen- tai ammatinharjoittaja. Ammatinharjoittajan toiminta perustuu pääsääntöisesti yrittäjän henkilökohtaiseen ammattitaitoon, eikä toimintaan sitoudu merkittäviä pääomia. Liikkeenharjoittaja puolestaan on itsenäinen yrittäjä, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa omaan lukuunsa ja vastaa taloudellisesti omista sitoumuksistaan.

Henkilöyhtiöitä ovat Avoin yhtiö ja Kommandiittiyhtiö. Avoin yhtiö on itsenäinen oikeudellinen yksikkö. Se perustetaan kahden tai useamman yhtiömiehen tekemällä yhtiösopimuksella. Avoimen yhtiön yhtiömiehinä voi olla joko luonnollisia henkilöitä tai yhteisöjä, kuten muita yrityksiä. Yhtiömiehet vastaavat henkilökohtaisesti yhtiön veloista ja muista velvoitteista sekä omasta että muiden yhtiömiesten puolesta.

Kommandiittiyhtiö on henkilöyhtiö, jolla on vähintään yksi vastuunalainen yhtiömies ja yksi äänetön yhtiömies. Äänettömän yhtiömiehen vastuu rajoittuu hänen sijoittamaansa pääomaan, rahasummaan tai yritykseen sijoittamaansa muuhun omaisuuteen, esim. tuotantovälineisiin. Henkilöyhtiöiltä edellytetään perustamisasiakirjana yhtiösopimusta.
Osakeyhtiö on pääomayhtiö, jossa osakkeenomistajat vastaavat yhtiön velvoitteista vain sijoittamallaan pääomapanoksella. Asianmukaisesti perustettu osakeyhtiö on omistajista erillinen, itsenäinen oikeudellinen yksikkö, joka vastaa omista velvoitteistaan. Osakeyhtiön vähimmäisosakepääoma on 2 500 euroa. Osakeyhtiön voi perustaa myös yksin. Perustamisasiakirjoja ovat perustamissopimus, yhtiöjärjestys sekä tarvittaessa hallituksen kokouksen pöytäkirja.

Osuuskunta on yhä suositumpi yhteisöllinen yritysmuoto, jonka voi perustaa myös yksin. Suosituin osuuskuntatoiminnan muoto ovat avoimet työosuuskunnat, jotka toimivat myös matalan kynnyksen paikkoina kokeilla yrittäjyyttä. Perustamisasiakirjoja ovat perustamissopimus, säännöt, sekä tarvittaessa hallituksen kokouksen pöytäkirja. Kainuussa toimii monia työosuuskuntia, joiden kautta palveluiden tarjoaminen on mahdollista.
Franchising tarjoaa mahdollisuuden perustaa yritys valmiilla, testatulla liiketoimintamallilla tunnetun ketjun jäsenenä

Lisätietoja yritysmuodoista:
Yritysmuodot
Perustamisopas alkavalle yrittäjälle 2017

Lisätietoa franchisingista:

Suomen Franchising-Yhdistys ry
FranCon Franchise Consulting
Franchise Business College
Ketju.fi

1.8 Perustamisilmoitus yritystietojärjestelmään

Yrityksen perustamisilmoitus tehdään Yritys- ja yhteisötietojärjestelmään www.ytj.fi. Samalla Y-lomakkeella tehdään ilmoitus kaupparekisteriin ja Verohallinnolle.
Lomakkeet eri yritysmuodoille ovat seuraavat:

  • Yksityinen elinkeinonharjoittaja "Toiminimi" Y3 ja henkilötietolomake
  • Avoin yhtiö ja Kommandiittiyhtiö Y2 sis. henkilötietolomake
  • Osakeyhtiö Y1 ja liitelomake 1 sis. henkilötietolomake
  • Osuuskunta Y1 ja liitelomake 2 sis. henkilötietolomake
  • Ulkomaisen elinkeinonharjoittajan sivuliike Y1 + liitelomake 3 sis. henkilötietolomake.

    Ilmoitettavat tiedot

  • Ilmoitetaan nimivaihtoehdot Toiminimeksi ja mahdollinen aputoiminimi. Toiminimellä tarkoitetaan tässä yrityksen nimeä, joka rekisteröidään.

  • Ilmoitetaan tilikausi ja ensimmäisen tilikauden ajankohta

  • Ilmoittaudutaan seuraaviin rekistereihin: kaupparekisteri, ennakkoperintärekisteri, arvonlisävelvollisten rekisteri sekä yritys-ja yhteisötunnusta varten. Tämä on suositus.

  • Alv-velvolliseksi ilmoittautuessasi ilmoitetaan myös yritystoiminnan aloituspäivä.

  • Määritellään yrityksen päätoimiala sekä kirjoitetaan laajempi toimialakuvaus.

  • Määritellään ennakkoveroja varten ensimmäisen tilikauden liikevaihto ja tulos. Arviota voi muuttaa myöhemmin tilikauden aikana.

    Kaikki lomakkeet, mukaan lukien yritysten perustamispaketit löytyvät tästä linkistä.

    Toimialaluokitus löytyy tästä linkistä.

    Ajantasaiset perustamisilmoituksen hinnat löytyvät:

    Yritys- ja yhteisötietojärjestelmä YTJ, Perustamisilmoitus ja hinnat

    Perustamisesta ilmoitetaan PRH:n ja Verohallinnon yhteiseen yritys- ja yhteisötietojärjestelmään (YTJ). Uusi yritys saa Y-tunnuksen heti, kun yrityksen jättämä perustamisilmoitus on kirjattu YTJ-tietokantaan.

    Lisäksi tulee tarvittaessa huolehtia muista luvista tai ilmoituksista riippuen yrityksesi toiminnasta. Lisätietoja yrityksen luvanvaraisuuksista ja ilmoitusvelvollisuuksista löytyy kohdasta 1.3 Yritystoiminnan luvanvaraisuus ja 1.4 Elintarvikeyrityksen ilmoitusvelvollisuudet.


  • 1.9 Kirjanpito ja pankkitili

    Yrityksiltä edellytetään pääsääntöisesti kaksinkertaista kirjanpitoa. Yrittäjä voi tehdä sen itse, ulkoistaa sen kirjanpitäjälle ja jos vaihtoehtoja palvelun tuottajiksi on useita, kilpailuttaa tilipalvelut. Vaikka kirjanpito ulkoistetaan, ei yrityksen johtamista, rahaliikennettä tai kontrollia voi ulkoistaa. Yritystä johtaa yrittäjä itse. Kirjanpitäjä on talousasiantuntija ja yrittäjän tuki.

    Yrittäjän kannattaa pitää yrityksen ja yksityistalouden rahavirrat erillään. Yrityksen käyttöön perustetaan oma tili, jonka kautta hoidetaan yrityksen maksuliikenne ja jonne ohjautuvat myös myyntituotot. Arvonlisäveron tilityksiä ja palautuksia varten kannattaa perustaa verotili, jotta yrittäjä pysyy ajan tasalla kassatilanteesta.

    Lisätietoja

    Taloushallinnon Kirjanpidon ABC

    1.10 Vakuutukset

    Lakisääteiset vakuutukset

    Yrittäjäeläkevakuutus YEL on yrittäjälle lakisääteinen työtulon ollessa yli 7 645,25 € vuonna 2017 ja yrittäjän ollessa 18–67 vuotias.

    YEL-velvoite koskee elinkeinon harjoittajia, avoimen yhtiön yhtiömiehiä, kommandiittiyhtiön vastuunalaista yhtiömiestä ja osakeyhtiössä sekä osuuskunnassa henkilöä, joka omistaa yli 30 % tai yhdessä perheensä kanssa yli 50 % osakkeista tai äänimäärästä, ja joka on johtavassa asemassa. YEL-velvoite koskee myös sivutoimista yrittäjyyttä, jos työtulorajat täyttyvät. Myös kausiluonteisessa työssä velvoite vakuutuksen ottamisesta astuu voimaan, jos jakson pituus on yli 4 kk ja em. tuloraja työtulon osalta ylittyy.

    YEL-maksu on 18-52-vuotiaiden ja yli 62-vuotiaiden yrittäjien osalta 24,10 % ja 53-62-vuotiaiden osalta 25,60 % YEL-työtulosta. Työtulo määritellään sen palkkatason mukaan, mikä olisi ulkopuoliselle henkilölle maksettava vastaavasta työstä. Uusi yrittäjä saa vakuutusmaksusta huojennusta -22 % ensimmäisten 48 kk ajan.

    Vähintään 12 564 € vuosityötuloon perustuvalla lakisääteisellä eläkevakuutuksella pääsee yrittäjien työttömyyskassan (AYT) jäseneksi.

    Maatalousyrittäjille on oma työeläkevakuutus, jonka lyhenne on MYEL. Se on käytännössä tarkoitettu viljelijöille, metsänomistajille, kalastajille ja poronhoitajille sekä heidän perheenjäsenilleen.

    Tämän lisäksi maatalousyrittäjä voi joutua ottamaan YEL-vakuutuksen, mikäli sen ehdot täyttyvät. YEL-vakuutus tulee ottaa, jos yrittäjällä on sivuelinkeino, josta saatua ansiotuloa verotetaan elinkeinotoimintana.

    Jos yritys palkkaa työntekijöitä, on työnantajan velvollisuus vakuuttaa myös työntekijä työntekijän eläkelain (TyEL) ja tapaturmavakuutuslain mukaisesti.

    Tietyillä toimialoilla toimiville yrittäjille on säädetty velvoitteita ottaa muitakin vakuutuksia. Näitä ovat liikennevakuutus, potilasvakuutus ja ympäristövakuutus.

    Yrittäjän ja yrityksen muut vapaaehtoiset vakuutukset

  • Yrittäjän vapaaehtoinen työajan vakuutus
  • Tapaturma- ja ammattitautivakuutus
  • Omaisuusvakuutukset, mm. palovakuutus
  • Keskeytysvakuutukset voivat korvata vakuutusehtojen mukaisesti liiketoiminnan keskeytymisestä aiheutuneita menetyksiä
  • Vastuuvakuutus korvaa vahinkoja, joista vakuutettu on voimassa olevan oikeuden mukaan vastuussa
  • Oikeusturvavakuutus, jonka tarkoituksena on korvata riitatilanteista johtuvia välttämättömiä sekä kohtuullisia asianajo - ja oikeudenkäyntikuluja, mitkä aiheutuvat yrityksen toiminnasta.

    Lisätietoja
    Verohallinto
    Yritys-Suomi, Lakisääteiset vakuutukset
    Yritys-Suomi, Vapaaehtoiset vakuutukset

  • 1.11 Verotus

    Yritys maksaa tuloveroa yrityksen verotettavan tulon perusteella. Tuloveroa maksetaan ennakkoverona, tarvittaessa jäännösveroina ja ennakon täydennysmaksuina.

    Yksityisen elinkeinonharjoittajan verotus

    Liikkeen- ja ammatinharjoittajan yrityksestään saama tulo verotetaan hänen omana tulonaan. Osa yritystulosta on pääomatuloa ja osa ansiotuloa. Yritystulo jaetaan pääoma- ja ansiotuloksi yrityksen nettovarallisuuden perusteella (Nettovarallisuus = yritys- ja elinkeinotoimintaan liittyvät varat – yrityksen velat).

    Pääomatulon osuus lasketaan kaavalla = 20 % x (Edellisen tilikauden nettovarallisuus + 30 % x viimeisen 12 kk aikana maksetut palkat). Loppuosa yritystulosta on ansiotuloa.
    Yrittäjä voi itse valita verotetaanko tulo ansiotulona vai verotetaanko osa pääomatulona.

    Avoimen yhtiön ja kommandiittiyhtiön verotus

    Henkilöyhtiöt eivät ole tuloverotuksessa erillisiä verovelvollisia. Yhtiön tulo jaetaan yhtiömiesten tulo-osuuksiksi. Tulo-osuudet jaetaan ansio- ja pääomatuloksi kuten yksityisen elinkeinonharjoittajan kohdalla. Kommandiittiyhtiön äänetön yhtiömies saa yleensä yhtiöstä korkoa sijoittamalleen pääomalle. Tällainen tulo on äänettömälle yhtiömiehelle pääomatuloa.


    Osakeyhtiön verotus

    Osakeyhtiö on erillinen verovelvollinen, johon sovelletaan 20 %:n verokantaa. Osakeyhtiön osakkaat voivat nostaa osakeyhtiöstä varoja joko palkkana tai osinkoina. Palkkana maksettavat korvaukset verotetaan ansiotulona. Osinkojen verotus riippuu siitä, kuinka paljon osinkoa yhtiö jakaa ja kuinka suuri on osakkeen matemaattinen arvo.

    Kuva: Osakeyhtiön tuloverotus - Perustamisopas aloittelevalle yrittäjälle 2016.

    Osakeyhtiö ja osuuskunta ovat itsenäisiä verovelvollisia, joiden saama tulo verotetaan osakeyhtiön ja osuuskunnan tulona. Osakeyhtiön ja osuuskunnan verotus ei vaikuta yksittäisen osakkaan tai osuuskunnan jäsenen verotukseen. Yhteisöjen tuloveroprosentti on 20 prosenttia.

    Osakeyhtiön ja osuuskunnan verotettava tulo lasketaan siten, että veronalaisista tuloista vähennetään vähennyskelpoiset menot. Jos tulot ovat suuremmat kuin menot, yrityksellä on verotettavaa tuloa. Jos taas menot ovat suuremmat, yritykselle syntyy tappiota.

    Osuuskunnan tuloverotus

    Osuuskuntaa verotetaan erillisenä verovelvollisena osakeyhtiön tavoin, jos se on merkitty kaupparekisteriin ennen tilikauden päättymistä. Rekisteröimätöntä osuuskuntaa verotetaan samalla tavoin kuin elinkeinoyhtymää. Elinkeinoyhtymän verotuksessa sovelletaan avoimen ja kommandiittiyhtiön tuloverotusta.

    Arvonlisävero

    Arvonlisävero on välillinen kulutusvero, jonka myyjä lisää tavaran tai palvelun myyntihintaan kuluttajan maksettavaksi. Veron perimisestä huolehtii myyjä, joka myös tilittää veron valtiolle. Arvonlisäveroa on lähes poikkeuksetta suoritettava sellaisesta tavaroiden ja palveluiden myynnistä, joka tapahtuu Suomessa liiketoiminnan muodossa. Myös Suomessa tapahtuvasta tavaran maahantuonnista menee arvonlisävero.

    Yrittäjän on tehtävä ilmoitus verohallinnolle kun hän aloittaa arvonlisäverollisen toiminnan. Arvonlisäverollisen on itse laskettava jokaisen kalenterikuukauden aikana myynnistä suoritettavien ja ostoista vähennettävien verojen erotus, sekä maksaa se valtiolle.

    Lisätietoa yhtiömuodoista ja tuloverotuksesta eri yhtiömuodoissa:

    Vero, tuloverotus -osakeyhtiö ja osuuskunta
    Vero, tuloverotus –avoin yhtiö ja kommandiittiyhtiö


    Elintarvikehuoneistoilmoitus ja omavalvontasuunnitelma

    2.1 Elintarvikehuoneistoilmoitus

    Elintarvikehuoneistosta, eli tilasta, jossa myytäväksi tai muuten luovutettavaksi tarkoitettuja elintarvikkeita valmistetaan, säilytetään, kuljetetaan, pidetään kaupan, tarjoillaan tai muutoin käsitellään, on tehtävä elintarvikehuoneistoilmoitus. Myös verkossa tapahtuvasta elintarvikkeiden nettimyynnistä, ns. virtuaalihuoneistosta täytyy tehdä elintarvikehuoneistoilmoitus.

    Ilmoitus tulee tehdä viimeistään neljä viikkoa ennen toiminnan aloittamista tai olennaista muuttamista elintarvikehuoneiston sijaintikunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle. Toiminnan aloittaminen ei edellytä valvontaviranomaisen tekemää tarkastusta. Alkutuotantopaikasta ei tarvitse tehdä elintarvikehuoneistoilmoitusta.

    Ilmoitusta elintarvikehuoneistosta ei tarvita vähäriskisistä elintarvikkeista seuraavissa tapauksissa:

  • Jos elintarvikealan toiminta tapahtuu samassa huoneistossa kuin toimijan harjoittama muu elinkeinotoiminta (esimerkiksi kampaamon kahvi- ja keksitarjoilu)
  • Jos toimija on yksityinen henkilö ja myy satunnaisesti valmistamiaan tuotteita esimerkiksi torilla
  • Jos toimintaa ei voida pitää elinkeinon harjoittamisena (esimerkiksi kirkon, koulun tai urheiluseurojen myyjäisissä tapahtuva elintarvikkeiden myynti)

    Huomaathan, että jos toiminta ei ole vähäriskistä (helposti pilaantuvat elintarvikkeet), elintarvikehuoneistoilmoitus tulee tehdä aina.

    Myös liikkuvasta elintarvikehuoneistosta tulee tehdä ilmoitus sen alueen valvontaviranomaiselle, jonka alueella toimintaa aiotaan harjoittaa. Ilmoitus tulee tehdä viimeistään 4 arkipäivää ennen ilmoitetun toiminnan aloittamista alueella tai 4 viikkoa aikaisemmin, jos elintarvikehuoneistoilmoitusta ei ole tehty aiemmin. Jos liikkuva elintarvikehuoneisto on tarkoitettu ainoastaan elintarvikkeiden kuljettamiseen ja säilyttämiseen, riittää ilmoitus sen kunnan valvontaviranomaiselle, jonka alueella toiminta aloitetaan tai jonka alueella elintarvikehuoneiston toiminnasta on aiemmin ilmoitettu.

    Elintarvikehuoneiston ilmoituslomake on saatavilla sijaintikunnan elintarvikeviranomaiselta tai alueen valvontayksikön nettisivuilta.

    Lisätietoja:

    Kainuun sote, Elintarvikehuoneiston perustaminen
    Evira, Elintarvikehuoneistot

  • 2.2 Omavalvontasuunnitelma

    Elintarvikehuoneistossa on oltava omavalvontasuunnitelma, joka on esitettävä valvontaviranomaiselle viimeistään ensimmäisen tarkastuksen yhteydessä. Poikkeuksena elintarvikehuoneisto, jossa käsitellään eläimistä saatavia elintarvikkeita ennen vähittäismyyntiä, omavalvontasuunnitelma on esitettävä kirjallisesti valvontaviranomaiselle elintarvikehuoneistoilmoituksen yhteydessä. Huoneistot, joissa käsitellään eläinperäisiä elintarvikkeita (laitos), on myös hyväksytettävä valvontaviranomaisella ennen toiminnan aloittamista tai toiminnan olennaista muutamista.

    Omavalvontasuunnitelma toimii yrittäjän omavalvonnan pohjana varmistaen, että valmistetut elintarvikkeet ovat turvallisia ja elintarvikelainsäädännön mukaisia. Omavalvontasuunnitelmassa toimija kuvaa toimintaansa ja valmistamaansa elintarvikkeeseen liittyviä vaaratekijöitä ja riskejä sekä osoittaa ne toimenpiteet, joilla nämä tekijät pidetään hallinnassa. Omavalvontasuunnitelmaan tulee tarvittaessa liittää näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma sekä tieto siitä, missä laboratoriossa omavalvonnan näytteet tutkitaan.

    Omavalvontasuunnitelman laajuus riippuu toiminnan laadusta. Elintarvikehuoneistoissa, joissa käsitellään erityisen herkästi pilaantuvia elintarvikkeita, tarvitaan laajempi omavalvontasuunnitelma kuin vähäriskisiä elintarvikkeita käsittelevissä huoneistoissa. Myös silloin kun toiminta on laajaa tai kohderyhmät ovat herkkiä, tarvitaan perusteellinen omavalvontasuunnitelma. Vaikka omavalvontasuunnitelman voi laatia yrityksen ulkopuolinen taho, on suositeltavaa, että suunnitelman laatisi toimija itse tai yhdessä yrityksen henkilökunnan kanssa. Vastuu omavalvontasuunnitelman laatimisesta on kuitenkin aina toimijalla itsellään. Toimijan tulee toimia suunnitelman mukaisesti ja pitää kirjaa suunnitelman toteuttamisesta.

    Ohjeita omavalvontasuunnitelman laatimiseen ja sen laajuuden arvioimiseen saat alueesi elintarvikevalvontaviranomaiselta ja Kainuun maa- ja kotitalousnaisilta. Ohje omavalvontasuunnitelman laatimiseen Kainuun soten nettisivuilla.


    Lisätietoja
    Kainuun sote, Omavalvonta
    Evira, Omavalvonta Elintarvikkeet

    Lainsäädäntö

    3.1 Elintarvikelainsäädäntö ja elintarvikevalvonta

    Elintarvikelainsäädännöllä tarkoitetaan elintarvikelakia ja asetuksia, jotka koskevat elintarvikkeita ja elintarviketoimintaa. Lisäksi toimintaa elintarvikealalla ohjaavat muut viranomaisten määräykset ja ohjeet kuten Eviran elintarvikelainsäädännön pohjalta kirjoittamat oppaat.


    Elintarvikelaki

    Elintarvikelaki (23/2006) koskee kaikkia elintarvikkeita ja kaikkea toimintaa elintarvikealalla. Lain tarkoituksena on:

  • varmistaa elintarvikkeiden ja niiden käsittelyn turvallisuus sekä elintarvikkeiden hyvä terveydellinen ja muu elintarvikemääräysten mukainen laatu
  • varmistaa, että elintarvikkeista annettava tieto on totuudenmukaista ja riittävää eikä johda harhaan
  • suojata kuluttajaa elintarvikemääräysten vastaisten elintarvikkeiden aiheuttamilta terveysvaaroilta ja taloudellisilta tappioilta;
  • varmistaa elintarvikkeiden jäljitettävyys
  • turvata korkealaatuinen elintarvikevalvonta
  • osaltaan parantaa elintarvikealan toimijoiden toimintaedellytyksiä

    Elintarvikelaissa on määrätty mm. elintarvikkeista annettavia tietoja koskevat vaatimukset, elintarvikehuoneistoa koskevat vaatimukset sekä jäljitettävyyttä ja elintarvikevalvontaa koskevat vaatimukset.

    Lisätietoja
    Elintarvikelaki (23/2006)

    Elintarviketietoasetus ja pakattujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnät

    Pakattujen elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä koskeva elintarviketietoasetus on vuonna 2011 voimaan tullut asetus, jonka tarkoituksena on tarkentaa pakkausmerkintöihin liittyvää lainsäädäntöä. Asetuksessa on mm.

  • määritelty pakkausmerkinnöissä käytetyn tekstin vähimmäiskoko
  • tarkennettu elintarvikkeen nimeä täydentävät tiedot
  • tarkennettu allergeeneja ja intoleransseja aiheuttavien aineiden ilmoittamistavat
  • laajennettu alkuperämaan ja lähtöpaikan merkintävelvoitetta
  • säädetty etämyynnistä
  • asetettu ravintoarvomerkintä pakolliseksi lähes kaikkiin tuotteisiin
  • ilmoitettu suolan merkintätavan muutoksista

    Asetusta on tullut noudattaa joulukuusta 2014 alkaen. Ravintoarvomerkinnät tulivat pakollisiksi 13.12.2016 alkaen lähes kaikkiin pakattuihin elintarvikkeisiin. Tuotteissa tulee lukea energiasisällön lisäksi rasvan, tyydyttyneen rasvan, hiilihydraattien, sokereiden, proteiinin ja suolan määrät.

    Lisäksi pakatuissa elintarvikkeissa tulee olla seuraavat tiedot:
    -elintarvikkeen nimi
    -ainesosaluettelo
    -sisällön määrä
    -vähimmäissäilyvyysaika tai viimeinen käyttöajankohta
    -vastuussa olevan toimijan nimi ja osoite
    -alkuperämaa, jos sen ilmoittamatta jättäminen voi johtaa kuluttajaa harhaan (pakollinen mm. lihalle ja kasviksille)
    -elintarvike-erän tunnus (voidaan korvata päivän tarkkuudella merkityllä parasta ennen -päiväysmerkinnällä)
    -säilytysohje tarvittaessa
    -käyttöohje tarvittaessa
    -varoitusmerkintä tarvittaessa
    -elintarvikkeen alkoholipitoisuus tarvittaessa
    -ilmoitus voimakassuolaisuudesta tarvittaessa

    Jos elintarvike kuuluu jonkin erityislainsäädännön piiriin (esimerkiksi pakasteasetus), on yrittäjän huomioitava näiden asetusten vaatimukset pakkausmerkinnöissään.

    Lisätietoja pakatuissa elintarvikkeissa vaadittavista pakkausmerkinnöistä saat Eviran elintarviketieto-oppaasta.
    Evira, Pakkausmerkintäopas/ Elintarviketieto-opas elintarvikevalvojille ja elintarvikealantoimijoille

    Pakkaamattomien elintarvikkeiden merkinnät

    Pakkaamattomien elintarvikkeiden merkinnöistä säädetään Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa 16.10.2014/834 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille.

    Vähittäismyyntipaikassa pakkaamattomista elintarvikkeista tulee ilmoittaa:
    -elintarvikkeen nimi
    -elintarvikkeen ainesosat
    -allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet
    -alkuperämaa ja lähtöpaikka
    -tarvittavat käyttö- ja säilytysohjeet

    Lisäksi tulee ilmoittaa rasvan (juusto, makkara, leikkeleinä käytetyt lihavalmisteet) ja suolan (juusto, makkra, leikkeleinä käytetyt lihavalmisteet, ruokaleivät) määrät sekä tarvittaessa voimakassuolaisuus. Pakkaamattomien elintarvikkeen osalta voimakassuolaisuudesta on säädetty Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (1010/2014).

    Tarjoilupaikassa pakkaamattomista elintarvikkeista tulee ilmoittaa vähintään:
    -elintarvikkeen nimi
    -allergioita ja intoleransseja aiheuttavat aineet
    -alkuperämaa ja lähtöpaikka

    Lisätietoja pakkaamattomien elintarvikkeiden merkinnöistä
    Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarviketietojen antamisesta kuluttajille
    Maa- ja metsätalousministeriön asetus eräiden elintarvikkeiden ilmoittamisesta voimakassuolaiseksi


    Elintarvikehygienia ja hygieniaosaamistodistus

    Elintarvikehygienialla tarkoitetaan kaikkia niitä toimenpiteitä, joilla varmistetaan elintarvikkeiden turvallisuus, terveellisyys ja puhtaus alkutuotannosta kulutukseen. Elintarvikehygienian tarkoituksena on suojata kuluttajaa elintarvikkeiden aiheuttamilta terveydellisistä vaaroilta kuten ruokamyrkytyksiltä. Lisäksi elintarvikehygienialla pyritään estämään elintarvikkeiden ennenaikaista pilaantumista sekä siitä johtuvia taloudellisia tappioita ja hävikkiä koskien sekä elintarvikkeen valmistajaa että kuluttajaa.


    Elintarvikehygieniasta ja sitä koskevista toimenpiteistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston Elintarvikehygienia-asetuksessa (EY/852/2004). Vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta on toimijalla itsellään. Elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi toimijan tulee tunnistaa toimintaansa liittyvät riskit ja noudattaa laatimaansa omavalvontaa suunnitelmaa. Toimijan tulee mm. seurata laitteidensa lämpötiloja sekä määrittää tarvittaessa valmistamiensa tuotteiden mikrobiologinen laatu. Toimijan tulee huolehtia katkeamattomasta kylmäketjusta, hygieenisistä työtavoista sekä työntekijöidensä riittävästä hygieenisestä osaamisesta.


    Kaikkien elintarvikealalla työskentelevien työntekijöiden on hallittava elintarvikehygienian perusasiat. Elintarviketurvallisuutta edistämään on luotu hygieniaosaamistodistus, joka vaaditaan kaikilta työntekijöiltä, jotka käsittelevät työssään pakkaamattomia helposti pilaantuvia elintarvikkeita joko kahvilassa, ravintolassa, suurkeittiössä, pikaruokaravintolassa, elintarvikemyymälässä tai elintarvikkeita valmistavassa tehtaassa. Hygieniaosaamistestejä, jonka läpäistyään henkilö saa hygieniaosaamistodistuksen, järjestää Eviran hyväksymät hygieniaosaamistestaajat kuten kansalaisopistot ja aikuiskoulutuskeskukset. Testin jälkeen henkilöllä on perustiedot elintarvikehygieniaan liittyvästä lainsäädännöstä, mikrobiologiasta, ruokamyrkytyksistä, hygieenisistä työskentelytavoista, henkilökohtaisesta hygieniasta, puhtaanapidosta sekä omavalvonnasta.

    Lisätietoja
    Euroopan parlamentin ja neuvoston Elintarvikehygienia-asetus
    Evira, Hygieniapassi

    Salmonellatodistus

    Tartuntatautilain (583/86) 20 §:n mukaan työntekijältä, joka käsittelee helposti pilaantuvia elintarvikkeita tai on jatkuvasti tekemisissä niiden kanssa kosketuksissa olevien pintojen kanssa, vaaditaan salmonellatodistus. Salmonellatodistus vaaditaan henkilöiltä, joiden työsuhde kestää vähintään kuukauden. Lyhyemmissä työsuhteissa työntekijä on opastettava turvalliseen työskentelyyn ja työntekijää on valistettava tartuntatautien leviämisen vaaroista siten, että tarvittaessa työntekijä osaa hakeutua salmonellatarkastukseen, jos epäilee aiheuttavansa terveysvaaraa. Salmonellatarkastus sisältää terveydenhuollon ammattilaisen haastattelun sekä harkinnan mukaan ulosteen salmonellatutkimuksen.

    Salmonellatodistus tulee uusia aina, kun
    -työntekijä palaa vähintään neljän vuorokauden pituiselta matkalta Pohjoismaiden ulkopuolelta
    -matkan aikana on esiintynyt ripulioireita huolimatta siitä, että matka on kestänyt alle 4 vuorokautta
    -elintarviketyöntekijällä tai hänen kanssaan samassa taloudessa asuvilla on ollut ripulioireita viimeisen kuukauden kuluessa

    Anniskelupassi

    Henkilöltä, jotka anniskelevat alkoholijuomia, vaaditaan anniskelupassi. Anniskelupassilla työntekijä osoittaa, että hallitsee anniskelua koskevat säännökset. Anniskelupassikokeita saavat järjestää ravitsemisalan oppilaitokset, joilla on oikeus antaa ravintolapalvelun koulutusta.

    Lisätietoja
    Valvira, anniskelupassi


    Elintarvikehuoneisto

    Nimeä elintarvikehuoneisto käytetään kaikista tiloista, joissa elintarvikkeita valmistetaan, myydään tai säilytetään. Kuten jo aiemmin mainittu elintarvikehuoneistosta tulee tehdä ilmoitus alueen elintarvikevalvontaviranomaiselle ja tilaan on laadittava omavalvontasuunnitelma. Elintarvikehuoneistossa on huolehdittava hygieenisistä toimintatavoista ja elintarvikehuoneistoille on asetettu lisäksi tiettyjä vaatimuksia. Esimerkiksi tilapäisessä ravintolateltassakin pitää olla suojana katos, toimiva kuumennuslaite, kylmätilaa, jos on kylmässä säilytettäviä tuotteita, käsienpesu- ja astianpesuvälineet.

    Kouluravintolan keittiöltä edellytetään paljon muutakin:

  • riittävästi tiloja eri työvaiheille
  • helposti puhdistettavat tilat
  • monenlaisia säilytystiloja, erityisesti useita kylmäsäilytystiloja
  • hyvälaatuista vettä
  • riittävä viemäröinti, valaistus, ilmanvaihto
  • siivouskomero
  • henkilöstölle tarvitaan pukuhuone, jossa on erillinen säilytys puhtaille työvaatteille.
  • ravintoloissa ja kahviloissa tarvitaan erikseen WC:t henkilöstölle ja asiakkaille.
  • käsienpesupisteitä tarvitaan sosiaalitilojen lisäksi lähellä ruoan käsittelypaikkoja.

    Lisäksi korkean hygienian varmistamiseksi elintarviketehtaissa on huolehdittava, että raa’at elintarvikkeet ja kypsät elintarvikkeet pidetään erilleen. Myös pakkausmateriaalien ja jätteiden siirrot sekä henkilöstön liikkuminen tulee järjestää saastumisia ehkäisevällä tavalla.


    Elintarvikevalvonta

    Elintarvikevalvonnan tarkoitus on varmistaa elintarvikkeiden turvallisuus ja määräystenmukaisuus mukaan lukien elintarvikkeesta annettavien tietojen oikeellisuus. Elintarvikevalvonta koostuu sekä elintarvikealan toimijan omavalvonnasta että viranomaisvalvonnasta. Pääpaino elintarvikevalvonnassa on omavalvonnalla, josta yrittäjä vastaa itse. Viranomaisen tehtävä puolestaan on varmistaa omavalvonnan toimivuus.

    Suurin osa elintarviketurvallisuuden viranomaisvalvonnasta on Suomessa kunnan vastuulla, eli kunnan terveysvalvontaviranomaisilla. He tekevät tarkastuskäyntejä elintarvikehuoneistoihin, käsittelevät elintarvikehuoneistoilmoitukset ja tarkastavat omavalvontasuunnitelmat. Kuntien elintarvikevalvontaa puolestaan ohjaavat aluehallintovirastot, joiden toimintaa ja koko Suomen elintarvikevalvontaa ohjaa ja kehittää Elintarviketurvallisuusvirasto Evira. Lisäksi tulli ja puolustusvoimat tekevät elintarvikevalvontaa. Tulli valvoo ulkomailta tulevia elintarvikkeita muiden kuin eläimistä peräisin olevien elintarvikkeiden osalta. Puolustusvoimat puolestaan valvovat elintarvikkeiden turvallisuutta omalla alueellaan. Elintarvikelainsäädännön valmistelusta Suomessa vastaa Maa- ja metsätalousministeriö.

    Lisätietoja
    Evira, Elintarvikevalvonta


    Oiva-hymy

    Oiva-hymy on Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran koordinoima järjestelmä, jonka tarkoituksena on julkistaa elintarvikevalvonnan tarkastustietoja kuluttajalle. Oivatarkastuksia tekevät kuntien elintarvikevalvojat valvontasuunnitelman mukaisesti.

    Oivassa arvioidaan hymynaamoilla elintarviketurvallisuutta, kuten elintarvikehygieniaa ja tuoteturvallisuutta. Noudattamalla lakia voi saada parhaimman hymyn. Hymynaama on siis merkkinä siitä, että elintarviketurvallisuus on hyvällä mallilla.

    Oivaan liittyvät arviointiohjeet ovat valtakunnallisia, eli elintarvikevalvojat ympäri maan käyttävät samoja arviointiperusteita. Tällä pyritään tarkastuskäytäntöjen yhtenäistämiseen. Oivan myötä pyritään lisäämään läpinäkyvyyttä niin, että kuluttajalla on mahdollisuus nähdä tarkastustulokset. Lisäksi Oiva antaa mahdollisuuden yrityksille tuoda oma hyvä toiminta esille myös kuluttajille.

    Lisätietoja
    Oiva-hymy

  • 3.2 Työlainsäädäntö


    Työlainsäädännön valmistelusta ja kehittämisestä vastaa Suomessa työ- ja elinkeinoministeriö. Tällaisia lakeja ovat mm. työsopimuslaki, työaikalaki, vuosilomalaki, yhdenvertaisuuslaki, laki yksityisyyden suojasta työelämässä, työehtosopimuslaki, vuorotteluvapaalaki, opintovapaalaki sekä palkkaturvalaki. Myös henkilöstön osallistumisjärjestelmiä eli yhteistoimintaa yrityksissä, hallintoedustusta ja henkilöstörahastoa koskevat lainsäädäntöasiat valmistellaan työ- ja elinkeinoministeriössä.

    Työlainsäädäntö

    Elintarvikkeiden markkinointi

    Markkinoinnilla yrittäjä pyrkii edistämään tuotteidensa myyntiä. Elintarvikkeen markkinointia ovat elintarvikkeen pakkaukset, esitteet, mainokset ja muut keinot, joita käytetään elintarvikkeen myynnin edistämiseen.

    Elintarvikkeesta annettavien tietojen on oltava totuudenmukaisia ja riittäviä, eivätkä ne saa johtaa kuluttajaa harhaan. Elintarvikkeella ei myöskään saa ilmoittaa olevan sellaista vaikutusta tai ominaisuutta, jota sillä ei ole tai jonka suhteen se ei poikkea muista vastaavista tuotteista. Esimerkiksi hedelmätikkaria ei voi markkinoida vähärasvaisena, koska muissakaan tikkareissa ei ole rasvaa.

    Vastuu elintarvikkeista annetuista tiedoista on aina elintarvikealan toimijalla.


    Ravitsemus- ja terveysväitteet

    Markkinoinnissa voi halutessaan käyttää ravitsemus- ja terveysväittämiä, joiden käytöstä on säädetty väiteasetuksessa (1924/2006). Lääkkeellisten tai ihmisen sairauksien ehkäisemiseen, hoitamiseen ja parantamiseen liittyvien ominaisuuksien esittäminen on kiellettyä. Elintarvikkeissa on sallittu käytettävän ainoastaan väitteitä, jotka on listattu EU:n hyväksyttyjen väitteiden listalle. Ravitsemus- ja terveysväitteiden käyttö markkinoinnissa edellyttää aina ravintoarvomerkintää ja väitteen käytön edellyttämiä pakollisia lisämerkintöjä elintarvikkeen pakkausmerkintöihin. Lisätietoja ravitsemus- ja terveysväitteistä saat Eviran Ravitsemus- ja terveysväiteoppaasta.

    Lisätietoja
    Evira, Elintarvikkeiden markkinointi
    Evira, Ravitsemus- ja terveysväiteoppaasta

    Lapset ja elintarvikkeiden markkinointi

    Lapsia voidaan pitää tavallista alttiimpana markkinoinnin vaikutuksille, koska heidän tietonsa ja kokemuksensa ovat rajoittuneita. Tämän vuoksi lapsille suunnattua mainontaa tarkastellaan kriittisemmin ja lapsille suunnatussa mainonnassa sopimattomana pidetään mm. tarpeettoman väkivallan käyttöä, sukupuoleen tai syntyperään perustuvaa syrjintää ja sopimattomien käyttäytymismallien esittämistä. Kaikki markkinointi, joka on yhteisesti hyväksyttyjen periaatteiden vastaista, on aina myös hyvän tavan vastaista.

    Lisätietoja
    Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Lapset ja elintarvikkeiden markkinointi

    Ohjeita markkinoinnin suunnitteluun:

    Markkinointiopas elintarvikealan PK-yrityksille

    Tuotekehitys

    Tuotekehityksen tehtävänä on varmistaa, että yrityksellä on jatkuvasti kilpailukykyinen tuote- ja palveluvalikoima.

    Tuotekehitys koskee uusien tuotteiden lisäksi myös jo olemassa olevien tuotteiden pitämistä kilpailukykyisinä. Tuotekehityksen taustalla voi olla mm. asiakaspalautteet, vallitsevat trendit, uusi teknologia, muutokset raaka-aineiden saatavuudessa tai yrityksen sisäiset muutokset.

    Tuotekehitys voi kohdistua

  • tuotteeseen tai sen ainesosiin
  • valmistusprosessiin
  • pakkaukseen


    Tuotekehitys on monivaiheinen prosessi, joka voi sisältää mm.

  • asiakkaiden tarpeiden tunnistamista
  • markkinaselvityksiä ja trendien seuraamista
  • kilpailija-analyysejä
  • raaka-aineiden saatavuuden selvittämistä
  • koe-erien valmistamista (reseptin suunnittelu)
  • tuotetestausta ja aistinvaraista arviointia (reseptin suunnittelun tukena)
  • säilyvyyskokeita
  • tuotannon suunnittelua
  • laitehankintoja
  • pakkausmateriaalien hankintaa
  • pakkausmerkintöjen työstämistä
  • markkinointimateriaalin työstämistä
  • omavalvonnan päivittämistä
  • logistiikan järjestämistä
  • investointien rahoituksen toteuttamista
  • kustannus- ja katelaskentaa
  • hinnoittelua

    Sisä-Savon seutuyhtymän MaakuntaELO-projektin aloitteesta laadittu Ideasta elintarvikkeeksi- opas on suunnattu elintarvikealan mikroyrityksille, ja se auttaa tuotekehitysprojektin suunnittelussa.

    Ideasta elintarvikkeeksi -työkirja


    Apua tuotekehitystyöhön on mahdollista saada myös palvelua tarjoavilta yrityksiltä ja koulutuksista. Useat palvelun tarjoajat myös vuokraavat koekeittiöitään yrityksille.

    Seppälän Impilinna
    Kehitysyhtiö SavoGrow Oy
    Makery Oy
    Foodwest Oy
    Turun yliopisto, Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskus
    Luonnonvarakeskus
    AEL

  • Elintarvikkeiden suoramyynti

    Suoramyynnillä tarkoitetaan alkutuotannon tuotteiden tai elintarvikkeiden myyntiä suoraan kuluttajalle tai vähittäiskaupalle ilman välikäsiä.


    Suoramyyntituotteille on annettu helpotuksia elintarvikehuoneistoilmoituksen, omavalvontasuunnitelman ja pakkausmerkintöjen osalta riippuen riskiperusteisesta arvioinnista ja toiminnan laajuudesta. Joidenkin alkutuotannon tuotteiden osalta on olemassa rajoituksia, joiden ylittyessä tulee tehdä tarvittavat ilmoitukset ja elintarviketietoasetuksen mukaiset pakkausmerkinnät.

    Voit tutustua tarkemmin suoramyyntiä koskevaan lainsäädäntöön ja ohjeistukseen aitojamakuja.fi/suoramyynti -sivustolla.

    REKO

    REKO on lähiruoan myynti ja jakelumalli, jossa kuluttaja tekee tilauksen tuotteista suoraan tuottajalle facebookin välityksellä. Tuotteet toimitetaan ennalta sovittuun paikkaan ennalta sovittuna ajankohtana, jossa tapahtuu tuotteiden luovutus ja maksu.

    Lisätietoja REKO-ohjeessa ja aitojamakuja.fi/REKO -sivustolla.